Tärkeä päivä!

Tänään osallistuin ensimmäistä kertaa käsitöiden myyntitapahtumaan ja sen päälle pitää kyllä hetkinen huilata. Valmistauduin tapahtumaan muutamana päivänä ja ompelin mm. 3 pikkuista mekkoa ihanan pehmeästä luomutrikoosta. Jostakin syystä kehitin sitten kuitenkin asiaa kohtaan eilen eli tapahtuman aattona ihan mahdottoman rimakauhun. Keräilin tuotoksiani kokoon, koin hirvittäviä alemmuudentuntoja ja hikoilin kauhusta. Mietin kuumeisesti mikä olisi kunniallinen tapa perääntyä osallistumisesta. Kun en keksinyt mitään, minkä kehtaisin syyksi esittää, nielin kalkin ja päätin osallistua kuitenkin tällaisella kokoelmalla:

Ja sitten kävikin niin, että päivästä muodostui tosi hieno kokemus. Oli hienoa tavata niin monia ihmisiä, tuttuja ja vähän vieraampiakin ja keskustella kaikenlaisesta. Moni oli lukenut taannoin paikallislehdessä julkaistun jutun käsityöyrittäjäksi ryhtymisestäni, moni halusi vaihtaa ajatuksia muihin töihini liittyvistä asioista tai muuten vain kaikenlaisesta maailmassa ja ilahduttavaa kyllä niin moni halusi myös ostaa tuotoksiani, että päivästä muodostui myös taloudellisesti kannattava. Lisää tällaista sitten siis!

Verkkopuoti on tällä hetkellä melkein typötyhjä ja vähät jäljellä olevat tuotteeni päivitän sinne vasta aikaisintaan huomenissa. Jotenkin sekin puuha tuntuu nyt paljon mielekkäämmältä, kun tiedän että ihan oikeasti ihan oikeat ihmiset käyvät ainakin aina joskus katsomassa, mitä sieltä löytyy. Täytynee vähän laajentaa sen valikoimaakin. Toistaiseksihan olen pyörittänyt kaupasta miniversiota, johon on mahtunut kerralla myyntiin vain 10 tuotetta. Seuraava vaihtoehto on muistaakseni 100 tuotteen valikoima, joka ei sitten ihan heti täytykään. Tuolla tapahtumassa tuli myös monia hyviä ideoita ja ehdotuksia, mitä ja minkälaisia tuotteita asiakkaat toivoisivat valikoimasta löytävänsä. Täytynee niitä lähiaikoina jalostella.

Arjessani suihkailen tällä hetkellä myös luokanopettajan roolissa ja oli todella hykerryttävää, miten oppilaat innostuivat sormivirkkaamisesta. Koulun ontelokudevarastot virkattiin hetkessä loppuun ja lisää pitäisi varmaan hankkia. Vähän miettimistä on siinä, mihin ihmeeseen nuo kaikki syntyvät sormivirkkausketjumetrit käytetään..

Psykoterapiaopintoihini liittyen kävin viime viikolla Helsingissäkin ja junamatkalla oli hyvää aikaa virkkailla lisää helmikoruja:

Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, tämä koru syntyi jo viikko sitten ja matkusti saman tien Tampereelle. Junamatkalla syntyi koru samasta sinisestä, mutta ruskeilla puuhelmillä ja ilman tuota alaosaa. Se on kuitenkin jäänyt kuvaamatta ja nyt tekee niin kovasti mieli saunaan, etten malta enää viivytellä. Oikein hyvää viikonloppua ihan joka iikalle :)

Hengissä..

.. ollaan, vaikka mitään ei kuulukaan. Reissu meni hienosti ja monenlaista ideaakin alkoi matkan aikana pukata. Kun tässä samaan aikaan ilmaantuu ihan ruuhkan lailla kaikenlaista muutakin tekemistä yllin kyllin, joutuu tämmöinen "sata rautaa tulessa" -tyyppi suitsia itseään ihan todenteolla, jotta tulee keskittyneeksi oikeasti edes johonkin. Lähiajat tulevat olemaan paitsi toiminnantäyteisiä, myös monipuolisesti innostavia. Ellei terveys ala kronklaamaan, tämä kevät on oikein passeli ajanjakso. Huomisesta alkaen sujahdan muutamaksi viikoksi opettajantaitojanikin verestämään.

Mutta sitten pari sanaa näistä kädentöistä. Ennen reissulle lähtöä esittelin uusia luomutrikooihanuuksia, joista yhdestä versiosta ompelin tänään tämmöisen:

Tämä lähtee ehkäpä työnohjaajakollegalle, joten joudun ompelemaan toisen samanmoisen itselleni. Oli niin mukava yllä ja kangas tuntuu tosi pehmeältä ja samalla napakalta.

Kehittävää muuten yrittää napsia itsestään peilin kautta teinikuvia eteisen kaaoksen keskellä.. Yleensä meillä ei ole koskaan kengät tuolla tavalla sekaisin, mutta tätä kuvaa varten vähän tuunasin.

Tuosta samasta kankaasta tuli pipo rakkaalle pikkumiehelle:

Ja perhoskankaan korkkasin tuon pikkumiehen myöskin melko pienelle ja hyvin rakkaalle isolle siskolle:

Aivan ihana kangas tämäkin :) Keltainen houkuttaa minun silmääni tänä keväänä jotenkin ihan erityisesti.

Mutta nytpä otan tirsat ja tämä tarina jatkuu toivottavasti jo huomenna eli toivon saavani päätökseen pari muuta melkein valmista tekelettä.

Maaliskuisia maininkeja

Kevättää

Vaikka koko vuodenkierron aikana koen usein juuri maaliskuussa kaikkein uupuneimpia olotiloja, samalla vääjäämättömästi lähestyvä kevät pyörryttävine ihanuuksineen saa aikaan kovin sykähdyttäviä sysäyksiä. Niin on myös tänä keväänä, jota katselen ammatinvaihdokseni vuoksi melko erilaisista näkökulmista kuin monena edellisenä vuonna. Istuessani viime viikolla ottamassa luonnon tehokasta ja ilmaista piristysruisketta eli aurinkokylpyä sekalaisten töitteni lomassa, sain elää läpi joitakin huimaavia onnen hetkiä. Siinä se oli, joka puolella ympärilläni, kaikki se luonto, tuulessa kohisevat kuuset ja keväästä laulavat talitintit. AURINKO. Ja ne kaikki muut asiat, joista en nyt näin julkisesti avaudu, mutta joiden suunnaton arvo ja merkitys minua siinä juhlallisena ja lempeänä ympäröi. Onnen kyynelhän siinä silmäkulmaan ilmestyi.

Tähän uudistavaan vuodenaikaan sopii myös kuntoilun lisääminen. Jonkinsortin peruskuntoilua olen jaksanut kyllä pitää yllä pitkin talveakin, mutta koska tuohon selkä-niska-hartiaseudulle kohdistuu näköjään jatkuvasti näitä erityishaasteita nykyisissäkin työkuvioissa, alkava mehiläistenhoitokausi vaatii hyvää lihaskuntoa ja puutarhatöihin haluaisin panostaa tulevana kesänä aivan erityisesti, päätin lähteä mukaan kuntosalikurssille. Parin kerran kokemuksella tuo oli hyvä valinta. Sitä siis jatkossakin. Kesäksi täytyy ehkä ommella vain hihattomia mekkoja, koska hauiksenihan luultavasti kasvavat huomattaviin mittoihin tällä ohjelmalla!

Noiden keväisten hetkien ja kaiken kuntoilun siivittämänä olen jatkanut vihreällä linjalla ja muokkaillut retromekolle vähän uutta mallia:

Tämä mekkonen on lähdössä tänään kokeille Varsinais-Suomeen päin, eikä ehkä koskaan kauppaan asti sitten ilmestykään. Sen sijaan eilen ompelin pienen pinon lasten päihin sopivia pipoja, jotka ovat jo Tina Nimbyn verkkopuodissa. Koko kavalkadi näyttää yhteiskuvassa mukavan värikkäältä:

Pipojen koot ovat 46, 48 ja 50 cm. Kahta pienintä kokoa on tässä valmiina 3 kpl ja suurinta 2 kpl. Koot 46-48 maksavat 12,50 + toimituskulut / kpl ja koko 50 13,50 + toimituskulut /kpl.

Tulossa

Lisää niin pipoja kuin muutakin mukavaa on syntymässä näistä Ikasyriltä tilaamistani ihanuuksista, jotka ovat kaikki luomutrikoita.

 

Nyt on kuitenkin jäljellä enää vain pari kotipäivää, jolloin ehdin vähän ommellakin ja sitten tapahtuu semmoinen asia, että lähdemme systerin kanssa lomamatkalle. Jo on aikakin, sillä edellisestä reissusta on jo 15 vuotta. Taidanpa siis ommella matkalaukkuun pari vaatetta itsellenikin. Vanhat varsikengät täytyy plankata vaellusreittejä varten ja mitä kaikkea mukavaa.. Matkalle messiin taidan ottaa vähän lankaa, virkkuukoukun ja massapalloja. Jos ei muuten aika kulu, voin virkkailla muutamat helmet jossakin kiviaidalla keikkuen.

Mitä mukavinta maaliskuun jatkoa itse kullekin!

Sielu halajaa vihreää

Tämä viikko on ollut käsityörintamalla toistaiseksi melkoisen mitäänsanomaton. Lyhyellä risteilyllä tuli pari korua valmiiksi ja kolmas odottaa viimeistelyä. Tämä vihreä väri kyllä hivelee sydäntä, sielua ja mitä kaikkia elimiä niitä nyt onkaan, ilmeisesti vuodenaikaan liittyen. Vihreää on tulossa myös tunikarintamalla ja lisäksi ihanaa keltaista ja sitten villejä kuvioita suoraan 60-luvulta.

Pilviseen ja vähän uniseen keskiviikkoon sopinee pipoilu, jonka pariin tästä siirtynenkin. Mennessäni voisin pistää muutaman kierrätysmateriaalilähteen pesukoneeseen pyörähtelemään. Jospa tästä pääsisi taas tuottavammalle vaihteelle pikkuhiljaa.

Vipinää

Viime päivinä on pitänyt melkoista huisketta ja enimmäkseen mukavissa merkeissä. On ollut vilkasta sekä yksityiselämässä, jossa on tullut tavattua ystäviä oikein urakalla, että yrityselämän molemmilla puoliskoilla (käsitöiden lisäksi yritän työnohjaajana, kouluttajana, konsulttina ja luennoitsijana, pääaiheena erityispedagogiikka erilaisine ilmiöineen). Tina Nimby tempautui eräänä viikonlopun päivänä muutamaksi tunniksi melko tuottavaan mielentilaan ja sen tuloksena syntyi mm. tämä suklaanruskea kokonaisuus koruineen päivineen.

Tunika, tuubihuivi ja pipo ovat ekosertifioitua luomutrikoota, kukkakoristeet bambulangasta rose-teknikalla pyöriteltyjä ja helmet on koottu kierrätyslangasta virkatuista sekä puuhelmistä. Aivan erityisesti luovaa yrittäjään ilostuttaa uusien pukineiden omistajan ihastunut ilme. Juuri tuollaisten fiilisten eteen haluan tätä työtä tehdä.

Tuubihuivi-piposetti syntyi myös violettina ja tämä versio on myös verkkopuodissa myytävänä:

Pari huivia/liinaakin huovutin. Niistä toinen onnistui hyvin ja muistuttaa minua jotenkin kovasti lähestyvästä pääsiäisestä. Tämäkin löytyy puodista.

Toisesta kiertyi reuna huovutuksessa jotenkin niin rumasti, että päätin käyttää sen laukkukokeiluun ja siitä sitten lisää myöhemin. Nyt on niin onnellisesti, että tässä parin tunnin sisällä starttaamme taas liikenteeseen ja suuntaamme auton nokan ystäviä kohti. Sitä ennen käytän tätä ihanaa yrittäjän vapautta ja kipaisen saunan löylyissä! Muuta ei tästä elämästä tunnu noin henkilökohtaisesti tällä hetkellä puuttuvan, kuin rauha Ukrainaan.

Hakukoneoptimointiako?

 

Oihh! Nyt se aurinko on vihdoin täällä!!! Samaan aikaan on aurinkoista mieltä tämän aamupäivän aikana syntynyt sekä ulos katsellessa, että tätä kierrätyskankaista mekkoa ommellessa. "Mummin peiton ajja" yöpynyt pikkuinen pojantytärkin lämmitti mieltä heti aamusta alkaen eli päivä vaikuttaa ihan harvinaisen passelilta. 

Pohdintoja

Jossakin mielen sopukoissa pyöriskelevät netistä lukemani viisaudet, jotka liittyvät siihen miten blogille ja nettikaupalle saa lisää näkyvyyttä. Pakko myöntää ettei ole ihan minun suurimpia mielenkiinnon kohteitani noin lähtökohtaisesti, mutta yrittäjyys laittaa näköjään innostumaan monenlaisesta. Toistaiseksi olen oppinut, että kysymys otsikossa, kuvat, väliotsikot ja linkit parantavat näkyvyyttä, joten ympätään nyt sitten tähän postaukseen noita kaikkia. Eli samasta mekosta vielä toinen kuva:

.. ja sitten vielä linkki, eli tämä ihanuus on myytävänä verkkopuodissani. Tulikohan nyt kaikki konstit käytettyä. Ai niin vielä tunnisteet tekstiin sitten ihan lopuksi! 

Pohdituttaneet ovat kyllä myös nuo kommentointiasetukset, jotka tässä blogissani ovat ilmeisesti tiukkaa luokkaa. Se ei varmasti houkuttele ketään kevyeen kenttäkommentointiin, mutta toisaalta olen oppinut myös, että kun spämmiarmeija löytää kohteen se on säälimätön. Siksi yritän olla nyt varman päälle viisas ja pyrkiä estämään nuo hyökkäykset niin kauan kuin mahdollista. 

Ja sitten

Eilisen kalakeiton rippeet nassuun ja koirien kanssa tuonne aurinkooooon!!!  Ihan alunalkaen kaavailin tästä blogista tiukasti käsityöyritykseen keskittyvää, mutta kun olisi tässä monenlaista mukavaa jaettavaa, kuten aurinkopitsiverhon valmistuminen keittiön ikkunaan lähiaikoina ja muutaman huonekalun tuunaus. Sitten kohta tapetille tulee taas mehiläisten hoito ja puutarhahommmat. Kyllä niistä varmaan muutama sananen tulee kirjoiteltua. Mutta nyt vietän muutaman tunnin siestaa ja palaan ompeluhommiin vähäksi aikaa tuossa illansuussa. Siitä sitten huomenna lisää.

Tervetuloa kauppaan!

Tina Nimbyn verkkokauppa on avattu osoitteessa: http://tinanimby.mycashflow.fi/

Lähipäivinä päivittyvät lähinnä tunika- ja mekko-osasto. Kannattaa seurata!

Blogisivulla on käynyt ilahduttavan paljon väkeä vierailulla, mutta toistaiseksi kukaan ei ole jättänyt itsestään mitään merkkiä. Olisin kovin iloinen jos jokusen kommentinkin laittaisitte. Tuotantosuuntani tulee olemaan melkoisen kirjava eli artikkeleita tulee tuutista ulos aika monenlaisia. Mukava olisi tietää, mitä asiakaskunta toivoo ja odottaa.

Sää on ainakin meidän seudulla niin harmaa ja vetinen, että seuraavaksi täytyy aurinkoa lähteä imemään aurinkoisista kankaista. Keltaista siis tiedossa!

Näköjään sunnuntai on se päivä, jolloin blogi pulpahtaa mieleeni. Niinpä vain taas on hujahtanut viikko elämästä eteenpäin, hui! Tämän ympäröivän urheiluhuuman keskellä tuntuu melkoiselta sivuseikalta miettiä, neuloisiko johonkin tekeleeseen hihat vai ei, mutta mietinpä kuitenkin. Pohdiskeluhetkien aivottomana neuleena on viime viikkoina puikoilla ollut jo pari vuotta sitten ostetuista Smart-langoista minimaalishenkinen tekele, jonka malli on luokkaa very simple. Itse asiassa koko neuleen idea lähti puisesta neulasta, jonka ostin muistaakseni Espoon Menitasta kesällä -12. Neula on ihana ja tuumailujen jälkeen näin sen ympärille hahmottuvan juuri tämmöisen neuleen. Josta kuitenkin vielä hihat puuttuvat. Ja nyt sitten mietityttää kovasti, tarvitseeko tämä hihoja ollenkaan tai voisikohan siihen tehdä jonkun sortin irtohihat, jotka ottaisi käyttöön vain silloin kun on ikävän kalseaa.

Muuten ollaan siinä vaiheessa, että uusi, käsittämättömän näppärä saumurini saapui meille perjantai-iltana. Eilen availin laatikon pamppailevin sydämin, harjoittelin langoitusta ja ompelin kokeeksi yhden puseronkin. Differentiaalisyöttö toimii upeasti ja muutenkin kone käy kuin unelma. En muista olisinko näin iloinen ollut koskaan ennen mistään koneostoksesta. Ehkäpä taloutemme ensimmäisestä tiskikoneesta joskus 90-luvun alkupuolella.

Noh, tänään alkaa sitten kuntokuuri jonka tavoitteena on lisätä lihasvoimaa (taas vaihteeksi) niin, etteivät ongelmaniveleni varasta koko showta ruumiillista työtä täynnä olevan kevään ja kesän ajalta. Puutarhatyöt ja mehiläistenhoito kun vaativat ruista ranteeseen. Niin että tulihan se urheilu sitten mukaan tähänkin todellisuuteen!

Kirsikkapuu kukkii

Kovin on harmaata näinä päivinä, mutta kevättä kohtihan tässä mennään. Sitä odotellessa voi puiden oksille ripustella vaikkapa Tina Nimbyn kukkakankaisia tai muista kuoseista valmistettuja kangashelmiä.

Auringonpaistetta kaipaillen taidan tässä illan mittaan saunaa lämmitellessä pyöritellä tuon keltaisen pellavanarun vyyhdeltä kerälle. Se on väriterapiaa parhaimmillaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille. Semmoisen vinkin ihan muualta kuin käsityön maailmasta voisin vielä heittää, että tosi marjaisaa herkkua saa, kun laittaa uunivuokaan n. 1/2 ltr marjoja, sulattaa kattilassa 250 gr voita tai margariinia tai ellei käytä kumpaakaan ruokaöljykin käy, sekoittaa siihen joukkoon 8 dl kauraryynejä ja 1,5 dl hunajaa tai 2dl sokeria ja levittää sitten sekoituksen marjojen päälle. Paistetaan n. 20 min 200 asteisessa uunissa ja voilá, ihana herkku on valmis. Päälle voi valella vaniljakastiketta, kermavaahtoa, jäätelöä tai mitä nyt oma herkkuhammas halajaa. Ja voi että on hyvää!

Viheliäisen viikon jälkeen

Viime viikko meni flunssaa kurkunperällä ja nivelissä kypsytellen. Nyt se alkaa olla jo melko lievässä muodossa, joten uskaltauduin muutamat kangashelmet näpertelemään samalla kun suunnittelin ensi viikon juttuja.

Rohkeana vetona tartuin myös puikkoihin ja testasin useita vuosia sitten ostamiani puuvillalankoja verkkoneuleeseen. Jäljestä tulee mielestäni tosi mukavaa ja neulemalli on käyttökelpoinen moniin tarkoituksiin. Paitsi verkkoneulepaitaan, joka tästä kokeilusta on tulossa, myös huiveihin ja laukkuihin. Seuraavaksi aion virittää kympin puikoille verkkoneuleen pellavanarusta. Jos yhdistelmä toimii, siitä alkaa syntyä sitten kasseja.

Kuvaa en ehtinyt enää päivänvalossa ottamaan, enkä toisaalta malttanut sitä huomisellekaan jättää. Rämppäkamerallani otettuna valotus on mitä sattuu ja väritkin ihan hassut, mutta lataanpa sen tähän kuitenkin.

 

 Tarkemmin ajateltuna taidan sittenkin ottaa huomenna uuden kuvan päivänvalolla.. Sen verran noista helmistä kuitenkin vielä, että materiaalina ovat kierrätyskankaat ja helminä massapallot. Tykkään näistä itse tosi paljon. Ovat jotenkin rennommat kuin varsinaiset helmet, joita en oikein omakseni miellä ja toisaalta vievät vähemmän huomiota kaulalla kuin huivi, jota sitten kumminkin vähän muistuttavat. Tosin eivät tietenkään lämmitäkään sitten mitenkään, mutta kumminkin. Palaanpa näihin sitten vielä.

Ilman viimetippaa ei mikään valmistuisi

 Nuorimmainen osallistuu penkkareiden viettoon ensi viikolla ja tilasi äidiltä hyvissä ajoin Lain Iwakura -karhupuvun. Piirrosmalli tuli jo joulukuun alussa ja ajattelin tietysti ommella tekeleen tyttärelle siinä pitkän joululoman aikana. Kankaat käytiinkin hankkimassa, mutta jotenkin se itse prosessi siirtyi aina seuraavaan päivään. Jonkinmoinen selitys voisi olla se, että kun tytär asustelee ja opiskelee toisella paikkakunnalla, eikä käy kotosalla hetikään joka viikonloppu, oli kaavojen ja vanhoista lakanoista ommellun harjoitusversion sovitus aika pitkissä kantimissa.

Joka tapauksessa varsinainen projekti toteutui sitten vasta tänä viikonloppuna. Eilinen operaatio kesti reilut neljä tuntia ja sitten puku oli valmis. Kuva ei nyt ehkä ihan anna kuvaa siitä, miltä se kantajansa yllä näyttää, mutta tyytyväinen hän oli ja niin olin sitten minäkin. Ainahan tämmöiset prosessit eivät pääty ihan näin yksimieliseen tyytyväisyyteen.

Mukavia penkkareita kaikille sellaisia juhliville ympäri valtakuntaa!

Aloitteleva käsityöyrittäjä, joka ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn lajiin, joutuu miettimään lähes päänsä puhki sitä, mihin kannattaisi keskittyä.

Alkujaan neulominen on ollut minulle se rakkain tekniikka. Eletty elämä, kuluttavat tietsikkatyöt ja nivelpsoriaasi kuitenkin ovat asettaneet sille lajille rajoituksensa niin, että yritystoimintana se ei ole kannattavaa minun toteuttamanani kenellekään. Rakastan kuitenkin lankoja ja erityisesti kotoperäisiä villoja ja pellavia. Huovutetut huivit ovat yksi ratkaisu tähän kysymykseen. Työ on yhtä inspiroivaa kuin neulominen, mutta kropalle hellävaraisempaa. Ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka, sillä huovutuksen jälkeenhän huiveja voi käsitellä monin tavoin ja tehdä niistä upeita ja uniikkeja.Lisäksi langoilla voi leikkiä monilla muilla tavoilla. Haarukka- ja aurinkopitsi esim. ovat lajeja, joita niveleni sietävät melkoisen hyvin.

Ompelu on seuraava suosikkini. Testitunika on jo ommeltuna ja kunhan yrityksen toinen puolisko eli työnohjaus ja psykoterapia(opinnot) antavat sijaa, sukellan kierrätys- ja ekokankaisten tunikoiden ja mekkojen maailmaan. Tosin saumurini sanoi sopimuksensa irti heti yritystoiminnan aluksi, joten joutunen keskittymään uuden sellaisen hankintaan ennen kuin voin päästää luovuuteni tosissaan irralleen tällä saralla. Minua houkuttaa kovasti jopa oman malliston luominen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ompelisin vaatteita jollaisia itse mieluusti käytän. Jostain takaviistosta kuulen kokeneempien huomautuksia siitä, ettei aikuisille ompeleminen kannata, koska kangasta kuluu paljon ja tuotantokustannukset nousevat siis korkealle. Mutta, minä käytän mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Varastossani on mm. mukava määrä käyttämättömiä 60-luvun vaatteita, joiden kankaat ja kuosit ovat hykerryttäviä. Ja, olen ollut ymmärtävinäni että Suomessakin elää monia ihmisiä, jotka haluavat tietää mistä heidän käyttämiensä vaatteiden materiaalit tulevat ja jotka arvostavat valinnoissa tuotteita, joiden valmistaminen on kuluttanut ympäristöä mahdollisimman vähän. Eli aion kaikesta huolimatta yrittää. Vaatteiden lisäksi voin myös ommella huiveja ja lisäksi laukkuja, pussukoita, helmiä, patakintaita ym. Tyttösten mekot ovat tietysti yksi intohimoni.  Alla olevassa kuvassa on pari pussukkaa, joista toinen on ommeltu lakanakankaan jämistä (jota onkin aika paljon, mittausoperaatio lie hieman mennyt metsään) ja vihreä versio tyttäreni vanhasta hameesta.

Sitten on vielä tuo korutuotanto. Pidän kovasti koruista, mutta en ole koskaan päässyt korvaamattoman kalliiden korujen makuun. Omistan muutamia kotimaisten valmistajien upeita, hopeisia laatukoruja, joihin liittyy jokin tietty tarina. Ja se riittää. Käsityönä tehdyt korut nousevat arvoasteikossani tätänykyä korkeimmalle sijalle. Monelle estetiikkaa arvostavalle kuluttajalle esim. sana kierrätyskorut tuonee mieleen sanomalehden, johon on tehty reikä keskelle päätä varten, mutta ne voivat kyllä paljon muutakin ja aivan huimaavan kauniita. On varmaan parasta ottaa ihan tosissaan käyttöön nuo teemakuukaudet erilaisten käsityötuotteiden valmistuksessa, jotta voi rauhassa keskittyä aina lajiin kerrallaan.

Yksi tämänhetkinen korurakkauteni kangashelmet, joita voi tehdä vaikka minkälaisia ja monen pituisia.

Muuten, vaikka olen intohimoinen käsityöläinen, valokuvaaja en ole. Minkä kuvistani kyllä huomaa, valitettavasti!

Käsityölajeissa on vielä yksi, jota en kunnolla hallitse, mutta jonka aion äitini muistoa kunnioittaen opetella. Nimittäin kangaspuilla kutominen. Olen kyllä kutonut monta mattoa ja metritolkulla pellavapyyhkeitäkin, mutta loimet luotiin ja kangas laitettiin puille aina äidin johdolla enkä tuolloin alle 20-vuotiaana jaksanut asiaan kunnolla keskittyä, eli en luultavasti osaisi tehdä tuota hommaa alusta alkaen yksin. Mutta vuoden kuluttua osaan!

Sitten ei tarvisekaan enää opetella kuin nettikaupan rakentaminen ja ylläpito. Ja se, miten rajatussa ajassa ehtii tehdä kaiken mitä haluaa..

Kommentit toivottavista tuotannonlajeista otan lukijoilta lämmöllä vastaan :)

Tina Nimby käynnistelee

Tina Nimby on aloitteleva käsityöyritys, joka käynnistyi vuoden alussa. Yrityksen ideologiaan kuuluu ekologisten ja kierrätysmateriaalien käyttäminen kaikessa missä se suinkin on mahdollista. Myös lähituotteet ja oman paikkakunnan yritykset ovat ykkössijalla materiaalien hankinnassa.

Tammikuun erityisaiheena on suomenlampaan villa sekä vapaalankahuovutus, jossa pääasiallisena materiaalina hahtuvalanka. Tänään valmistuivat ensimmäiset huivit, jotka pääsevät seuraavaksi koekäyttöön. Huivit on siis vapaalankahuovutettu tiheästi sommitelluista hahtuvalangoista ja koristeltu lisäksi huopuvalla villalangalla ja pienillä villasykeröillä, jotka huopuneina näyttävät huivissa kukkasilta.

Huovutin huivi"kankaat" melko leveinä paloina ja loppukäsittelyssä päädyin sitten halkaisemaan palat ja tekemään huiveista perinteiset pitkät kaulahuivit. Ompelin vuoriksi luomutrikoota, jota olen ostanut joskus jostakin palasen. Herkkähipiäisenä kärsin itse helposti villan pistelystä, vaikka villaa materiaalina muuten rakastankin. Trikoo suojaa kaulan herkkää ihoa kutitusefektiltä, samalla kun villa lämmittää mukavasti.

Toinen huiveista pääsi jo koekäyttöön itselleni ja toinen matkaa ensi viikolla Turunmaalle. Omaa kolottavaa ja pakkasessa helposti kiristelevää niskahartianseutuani huivi suojasi ihan tarkoitetulla tavalla matkalla kuoroharkkoihin ja takaisin. Ja harkoissa myös. Ei kutittanut.

Blogisivun ulkonäköä täytynee vähän muokkailla, kunhan maltan perehtyä riittävästi asetuksiin. Matka on jokatapauksessa nyt alkanut. Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki mahdolliset lukijat!