Hakukoneoptimointiako?

 

Oihh! Nyt se aurinko on vihdoin täällä!!! Samaan aikaan on aurinkoista mieltä tämän aamupäivän aikana syntynyt sekä ulos katsellessa, että tätä kierrätyskankaista mekkoa ommellessa. "Mummin peiton ajja" yöpynyt pikkuinen pojantytärkin lämmitti mieltä heti aamusta alkaen eli päivä vaikuttaa ihan harvinaisen passelilta. 

Pohdintoja

Jossakin mielen sopukoissa pyöriskelevät netistä lukemani viisaudet, jotka liittyvät siihen miten blogille ja nettikaupalle saa lisää näkyvyyttä. Pakko myöntää ettei ole ihan minun suurimpia mielenkiinnon kohteitani noin lähtökohtaisesti, mutta yrittäjyys laittaa näköjään innostumaan monenlaisesta. Toistaiseksi olen oppinut, että kysymys otsikossa, kuvat, väliotsikot ja linkit parantavat näkyvyyttä, joten ympätään nyt sitten tähän postaukseen noita kaikkia. Eli samasta mekosta vielä toinen kuva:

.. ja sitten vielä linkki, eli tämä ihanuus on myytävänä verkkopuodissani. Tulikohan nyt kaikki konstit käytettyä. Ai niin vielä tunnisteet tekstiin sitten ihan lopuksi! 

Pohdituttaneet ovat kyllä myös nuo kommentointiasetukset, jotka tässä blogissani ovat ilmeisesti tiukkaa luokkaa. Se ei varmasti houkuttele ketään kevyeen kenttäkommentointiin, mutta toisaalta olen oppinut myös, että kun spämmiarmeija löytää kohteen se on säälimätön. Siksi yritän olla nyt varman päälle viisas ja pyrkiä estämään nuo hyökkäykset niin kauan kuin mahdollista. 

Ja sitten

Eilisen kalakeiton rippeet nassuun ja koirien kanssa tuonne aurinkooooon!!!  Ihan alunalkaen kaavailin tästä blogista tiukasti käsityöyritykseen keskittyvää, mutta kun olisi tässä monenlaista mukavaa jaettavaa, kuten aurinkopitsiverhon valmistuminen keittiön ikkunaan lähiaikoina ja muutaman huonekalun tuunaus. Sitten kohta tapetille tulee taas mehiläisten hoito ja puutarhahommmat. Kyllä niistä varmaan muutama sananen tulee kirjoiteltua. Mutta nyt vietän muutaman tunnin siestaa ja palaan ompeluhommiin vähäksi aikaa tuossa illansuussa. Siitä sitten huomenna lisää.

Tervetuloa kauppaan!

Tina Nimbyn verkkokauppa on avattu osoitteessa: http://tinanimby.mycashflow.fi/

Lähipäivinä päivittyvät lähinnä tunika- ja mekko-osasto. Kannattaa seurata!

Blogisivulla on käynyt ilahduttavan paljon väkeä vierailulla, mutta toistaiseksi kukaan ei ole jättänyt itsestään mitään merkkiä. Olisin kovin iloinen jos jokusen kommentinkin laittaisitte. Tuotantosuuntani tulee olemaan melkoisen kirjava eli artikkeleita tulee tuutista ulos aika monenlaisia. Mukava olisi tietää, mitä asiakaskunta toivoo ja odottaa.

Sää on ainakin meidän seudulla niin harmaa ja vetinen, että seuraavaksi täytyy aurinkoa lähteä imemään aurinkoisista kankaista. Keltaista siis tiedossa!

Näköjään sunnuntai on se päivä, jolloin blogi pulpahtaa mieleeni. Niinpä vain taas on hujahtanut viikko elämästä eteenpäin, hui! Tämän ympäröivän urheiluhuuman keskellä tuntuu melkoiselta sivuseikalta miettiä, neuloisiko johonkin tekeleeseen hihat vai ei, mutta mietinpä kuitenkin. Pohdiskeluhetkien aivottomana neuleena on viime viikkoina puikoilla ollut jo pari vuotta sitten ostetuista Smart-langoista minimaalishenkinen tekele, jonka malli on luokkaa very simple. Itse asiassa koko neuleen idea lähti puisesta neulasta, jonka ostin muistaakseni Espoon Menitasta kesällä -12. Neula on ihana ja tuumailujen jälkeen näin sen ympärille hahmottuvan juuri tämmöisen neuleen. Josta kuitenkin vielä hihat puuttuvat. Ja nyt sitten mietityttää kovasti, tarvitseeko tämä hihoja ollenkaan tai voisikohan siihen tehdä jonkun sortin irtohihat, jotka ottaisi käyttöön vain silloin kun on ikävän kalseaa.

Muuten ollaan siinä vaiheessa, että uusi, käsittämättömän näppärä saumurini saapui meille perjantai-iltana. Eilen availin laatikon pamppailevin sydämin, harjoittelin langoitusta ja ompelin kokeeksi yhden puseronkin. Differentiaalisyöttö toimii upeasti ja muutenkin kone käy kuin unelma. En muista olisinko näin iloinen ollut koskaan ennen mistään koneostoksesta. Ehkäpä taloutemme ensimmäisestä tiskikoneesta joskus 90-luvun alkupuolella.

Noh, tänään alkaa sitten kuntokuuri jonka tavoitteena on lisätä lihasvoimaa (taas vaihteeksi) niin, etteivät ongelmaniveleni varasta koko showta ruumiillista työtä täynnä olevan kevään ja kesän ajalta. Puutarhatyöt ja mehiläistenhoito kun vaativat ruista ranteeseen. Niin että tulihan se urheilu sitten mukaan tähänkin todellisuuteen!

Kirsikkapuu kukkii

Kovin on harmaata näinä päivinä, mutta kevättä kohtihan tässä mennään. Sitä odotellessa voi puiden oksille ripustella vaikkapa Tina Nimbyn kukkakankaisia tai muista kuoseista valmistettuja kangashelmiä.

Auringonpaistetta kaipaillen taidan tässä illan mittaan saunaa lämmitellessä pyöritellä tuon keltaisen pellavanarun vyyhdeltä kerälle. Se on väriterapiaa parhaimmillaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille. Semmoisen vinkin ihan muualta kuin käsityön maailmasta voisin vielä heittää, että tosi marjaisaa herkkua saa, kun laittaa uunivuokaan n. 1/2 ltr marjoja, sulattaa kattilassa 250 gr voita tai margariinia tai ellei käytä kumpaakaan ruokaöljykin käy, sekoittaa siihen joukkoon 8 dl kauraryynejä ja 1,5 dl hunajaa tai 2dl sokeria ja levittää sitten sekoituksen marjojen päälle. Paistetaan n. 20 min 200 asteisessa uunissa ja voilá, ihana herkku on valmis. Päälle voi valella vaniljakastiketta, kermavaahtoa, jäätelöä tai mitä nyt oma herkkuhammas halajaa. Ja voi että on hyvää!

Viheliäisen viikon jälkeen

Viime viikko meni flunssaa kurkunperällä ja nivelissä kypsytellen. Nyt se alkaa olla jo melko lievässä muodossa, joten uskaltauduin muutamat kangashelmet näpertelemään samalla kun suunnittelin ensi viikon juttuja.

Rohkeana vetona tartuin myös puikkoihin ja testasin useita vuosia sitten ostamiani puuvillalankoja verkkoneuleeseen. Jäljestä tulee mielestäni tosi mukavaa ja neulemalli on käyttökelpoinen moniin tarkoituksiin. Paitsi verkkoneulepaitaan, joka tästä kokeilusta on tulossa, myös huiveihin ja laukkuihin. Seuraavaksi aion virittää kympin puikoille verkkoneuleen pellavanarusta. Jos yhdistelmä toimii, siitä alkaa syntyä sitten kasseja.

Kuvaa en ehtinyt enää päivänvalossa ottamaan, enkä toisaalta malttanut sitä huomisellekaan jättää. Rämppäkamerallani otettuna valotus on mitä sattuu ja väritkin ihan hassut, mutta lataanpa sen tähän kuitenkin.

 

 Tarkemmin ajateltuna taidan sittenkin ottaa huomenna uuden kuvan päivänvalolla.. Sen verran noista helmistä kuitenkin vielä, että materiaalina ovat kierrätyskankaat ja helminä massapallot. Tykkään näistä itse tosi paljon. Ovat jotenkin rennommat kuin varsinaiset helmet, joita en oikein omakseni miellä ja toisaalta vievät vähemmän huomiota kaulalla kuin huivi, jota sitten kumminkin vähän muistuttavat. Tosin eivät tietenkään lämmitäkään sitten mitenkään, mutta kumminkin. Palaanpa näihin sitten vielä.

Ilman viimetippaa ei mikään valmistuisi

 Nuorimmainen osallistuu penkkareiden viettoon ensi viikolla ja tilasi äidiltä hyvissä ajoin Lain Iwakura -karhupuvun. Piirrosmalli tuli jo joulukuun alussa ja ajattelin tietysti ommella tekeleen tyttärelle siinä pitkän joululoman aikana. Kankaat käytiinkin hankkimassa, mutta jotenkin se itse prosessi siirtyi aina seuraavaan päivään. Jonkinmoinen selitys voisi olla se, että kun tytär asustelee ja opiskelee toisella paikkakunnalla, eikä käy kotosalla hetikään joka viikonloppu, oli kaavojen ja vanhoista lakanoista ommellun harjoitusversion sovitus aika pitkissä kantimissa.

Joka tapauksessa varsinainen projekti toteutui sitten vasta tänä viikonloppuna. Eilinen operaatio kesti reilut neljä tuntia ja sitten puku oli valmis. Kuva ei nyt ehkä ihan anna kuvaa siitä, miltä se kantajansa yllä näyttää, mutta tyytyväinen hän oli ja niin olin sitten minäkin. Ainahan tämmöiset prosessit eivät pääty ihan näin yksimieliseen tyytyväisyyteen.

Mukavia penkkareita kaikille sellaisia juhliville ympäri valtakuntaa!

Aloitteleva käsityöyrittäjä, joka ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn lajiin, joutuu miettimään lähes päänsä puhki sitä, mihin kannattaisi keskittyä.

Alkujaan neulominen on ollut minulle se rakkain tekniikka. Eletty elämä, kuluttavat tietsikkatyöt ja nivelpsoriaasi kuitenkin ovat asettaneet sille lajille rajoituksensa niin, että yritystoimintana se ei ole kannattavaa minun toteuttamanani kenellekään. Rakastan kuitenkin lankoja ja erityisesti kotoperäisiä villoja ja pellavia. Huovutetut huivit ovat yksi ratkaisu tähän kysymykseen. Työ on yhtä inspiroivaa kuin neulominen, mutta kropalle hellävaraisempaa. Ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka, sillä huovutuksen jälkeenhän huiveja voi käsitellä monin tavoin ja tehdä niistä upeita ja uniikkeja.Lisäksi langoilla voi leikkiä monilla muilla tavoilla. Haarukka- ja aurinkopitsi esim. ovat lajeja, joita niveleni sietävät melkoisen hyvin.

Ompelu on seuraava suosikkini. Testitunika on jo ommeltuna ja kunhan yrityksen toinen puolisko eli työnohjaus ja psykoterapia(opinnot) antavat sijaa, sukellan kierrätys- ja ekokankaisten tunikoiden ja mekkojen maailmaan. Tosin saumurini sanoi sopimuksensa irti heti yritystoiminnan aluksi, joten joutunen keskittymään uuden sellaisen hankintaan ennen kuin voin päästää luovuuteni tosissaan irralleen tällä saralla. Minua houkuttaa kovasti jopa oman malliston luominen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ompelisin vaatteita jollaisia itse mieluusti käytän. Jostain takaviistosta kuulen kokeneempien huomautuksia siitä, ettei aikuisille ompeleminen kannata, koska kangasta kuluu paljon ja tuotantokustannukset nousevat siis korkealle. Mutta, minä käytän mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Varastossani on mm. mukava määrä käyttämättömiä 60-luvun vaatteita, joiden kankaat ja kuosit ovat hykerryttäviä. Ja, olen ollut ymmärtävinäni että Suomessakin elää monia ihmisiä, jotka haluavat tietää mistä heidän käyttämiensä vaatteiden materiaalit tulevat ja jotka arvostavat valinnoissa tuotteita, joiden valmistaminen on kuluttanut ympäristöä mahdollisimman vähän. Eli aion kaikesta huolimatta yrittää. Vaatteiden lisäksi voin myös ommella huiveja ja lisäksi laukkuja, pussukoita, helmiä, patakintaita ym. Tyttösten mekot ovat tietysti yksi intohimoni.  Alla olevassa kuvassa on pari pussukkaa, joista toinen on ommeltu lakanakankaan jämistä (jota onkin aika paljon, mittausoperaatio lie hieman mennyt metsään) ja vihreä versio tyttäreni vanhasta hameesta.

Sitten on vielä tuo korutuotanto. Pidän kovasti koruista, mutta en ole koskaan päässyt korvaamattoman kalliiden korujen makuun. Omistan muutamia kotimaisten valmistajien upeita, hopeisia laatukoruja, joihin liittyy jokin tietty tarina. Ja se riittää. Käsityönä tehdyt korut nousevat arvoasteikossani tätänykyä korkeimmalle sijalle. Monelle estetiikkaa arvostavalle kuluttajalle esim. sana kierrätyskorut tuonee mieleen sanomalehden, johon on tehty reikä keskelle päätä varten, mutta ne voivat kyllä paljon muutakin ja aivan huimaavan kauniita. On varmaan parasta ottaa ihan tosissaan käyttöön nuo teemakuukaudet erilaisten käsityötuotteiden valmistuksessa, jotta voi rauhassa keskittyä aina lajiin kerrallaan.

Yksi tämänhetkinen korurakkauteni kangashelmet, joita voi tehdä vaikka minkälaisia ja monen pituisia.

Muuten, vaikka olen intohimoinen käsityöläinen, valokuvaaja en ole. Minkä kuvistani kyllä huomaa, valitettavasti!

Käsityölajeissa on vielä yksi, jota en kunnolla hallitse, mutta jonka aion äitini muistoa kunnioittaen opetella. Nimittäin kangaspuilla kutominen. Olen kyllä kutonut monta mattoa ja metritolkulla pellavapyyhkeitäkin, mutta loimet luotiin ja kangas laitettiin puille aina äidin johdolla enkä tuolloin alle 20-vuotiaana jaksanut asiaan kunnolla keskittyä, eli en luultavasti osaisi tehdä tuota hommaa alusta alkaen yksin. Mutta vuoden kuluttua osaan!

Sitten ei tarvisekaan enää opetella kuin nettikaupan rakentaminen ja ylläpito. Ja se, miten rajatussa ajassa ehtii tehdä kaiken mitä haluaa..

Kommentit toivottavista tuotannonlajeista otan lukijoilta lämmöllä vastaan :)