Tänään osallistuin ensimmäistä kertaa käsitöiden myyntitapahtumaan ja sen päälle pitää kyllä hetkinen huilata. Valmistauduin tapahtumaan muutamana päivänä ja ompelin mm. 3 pikkuista mekkoa ihanan pehmeästä luomutrikoosta. Jostakin syystä kehitin sitten kuitenkin asiaa kohtaan eilen eli tapahtuman aattona ihan mahdottoman rimakauhun. Keräilin tuotoksiani kokoon, koin hirvittäviä alemmuudentuntoja ja hikoilin kauhusta. Mietin kuumeisesti mikä olisi kunniallinen tapa perääntyä osallistumisesta. Kun en keksinyt mitään, minkä kehtaisin syyksi esittää, nielin kalkin ja päätin osallistua kuitenkin tällaisella kokoelmalla:
Ja sitten kävikin niin, että päivästä muodostui tosi hieno kokemus. Oli hienoa tavata niin monia ihmisiä, tuttuja ja vähän vieraampiakin ja keskustella kaikenlaisesta. Moni oli lukenut taannoin paikallislehdessä julkaistun jutun käsityöyrittäjäksi ryhtymisestäni, moni halusi vaihtaa ajatuksia muihin töihini liittyvistä asioista tai muuten vain kaikenlaisesta maailmassa ja ilahduttavaa kyllä niin moni halusi myös ostaa tuotoksiani, että päivästä muodostui myös taloudellisesti kannattava. Lisää tällaista sitten siis!
Verkkopuoti on tällä hetkellä melkein typötyhjä ja vähät jäljellä olevat tuotteeni päivitän sinne vasta aikaisintaan huomenissa. Jotenkin sekin puuha tuntuu nyt paljon mielekkäämmältä, kun tiedän että ihan oikeasti ihan oikeat ihmiset käyvät ainakin aina joskus katsomassa, mitä sieltä löytyy. Täytynee vähän laajentaa sen valikoimaakin. Toistaiseksihan olen pyörittänyt kaupasta miniversiota, johon on mahtunut kerralla myyntiin vain 10 tuotetta. Seuraava vaihtoehto on muistaakseni 100 tuotteen valikoima, joka ei sitten ihan heti täytykään. Tuolla tapahtumassa tuli myös monia hyviä ideoita ja ehdotuksia, mitä ja minkälaisia tuotteita asiakkaat toivoisivat valikoimasta löytävänsä. Täytynee niitä lähiaikoina jalostella.
Arjessani suihkailen tällä hetkellä myös luokanopettajan roolissa ja oli todella hykerryttävää, miten oppilaat innostuivat sormivirkkaamisesta. Koulun ontelokudevarastot virkattiin hetkessä loppuun ja lisää pitäisi varmaan hankkia. Vähän miettimistä on siinä, mihin ihmeeseen nuo kaikki syntyvät sormivirkkausketjumetrit käytetään..
Psykoterapiaopintoihini liittyen kävin viime viikolla Helsingissäkin ja junamatkalla oli hyvää aikaa virkkailla lisää helmikoruja:
Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, tämä koru syntyi jo viikko sitten ja matkusti saman tien Tampereelle. Junamatkalla syntyi koru samasta sinisestä, mutta ruskeilla puuhelmillä ja ilman tuota alaosaa. Se on kuitenkin jäänyt kuvaamatta ja nyt tekee niin kovasti mieli saunaan, etten malta enää viivytellä. Oikein hyvää viikonloppua ihan joka iikalle :)
