Aloitteleva käsityöyrittäjä, joka ei ole erikoistunut mihinkään tiettyyn lajiin, joutuu miettimään lähes päänsä puhki sitä, mihin kannattaisi keskittyä.

Alkujaan neulominen on ollut minulle se rakkain tekniikka. Eletty elämä, kuluttavat tietsikkatyöt ja nivelpsoriaasi kuitenkin ovat asettaneet sille lajille rajoituksensa niin, että yritystoimintana se ei ole kannattavaa minun toteuttamanani kenellekään. Rakastan kuitenkin lankoja ja erityisesti kotoperäisiä villoja ja pellavia. Huovutetut huivit ovat yksi ratkaisu tähän kysymykseen. Työ on yhtä inspiroivaa kuin neulominen, mutta kropalle hellävaraisempaa. Ja mahdollisuuksia on vaikka kuinka, sillä huovutuksen jälkeenhän huiveja voi käsitellä monin tavoin ja tehdä niistä upeita ja uniikkeja.Lisäksi langoilla voi leikkiä monilla muilla tavoilla. Haarukka- ja aurinkopitsi esim. ovat lajeja, joita niveleni sietävät melkoisen hyvin.

Ompelu on seuraava suosikkini. Testitunika on jo ommeltuna ja kunhan yrityksen toinen puolisko eli työnohjaus ja psykoterapia(opinnot) antavat sijaa, sukellan kierrätys- ja ekokankaisten tunikoiden ja mekkojen maailmaan. Tosin saumurini sanoi sopimuksensa irti heti yritystoiminnan aluksi, joten joutunen keskittymään uuden sellaisen hankintaan ennen kuin voin päästää luovuuteni tosissaan irralleen tällä saralla. Minua houkuttaa kovasti jopa oman malliston luominen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ompelisin vaatteita jollaisia itse mieluusti käytän. Jostain takaviistosta kuulen kokeneempien huomautuksia siitä, ettei aikuisille ompeleminen kannata, koska kangasta kuluu paljon ja tuotantokustannukset nousevat siis korkealle. Mutta, minä käytän mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Varastossani on mm. mukava määrä käyttämättömiä 60-luvun vaatteita, joiden kankaat ja kuosit ovat hykerryttäviä. Ja, olen ollut ymmärtävinäni että Suomessakin elää monia ihmisiä, jotka haluavat tietää mistä heidän käyttämiensä vaatteiden materiaalit tulevat ja jotka arvostavat valinnoissa tuotteita, joiden valmistaminen on kuluttanut ympäristöä mahdollisimman vähän. Eli aion kaikesta huolimatta yrittää. Vaatteiden lisäksi voin myös ommella huiveja ja lisäksi laukkuja, pussukoita, helmiä, patakintaita ym. Tyttösten mekot ovat tietysti yksi intohimoni.  Alla olevassa kuvassa on pari pussukkaa, joista toinen on ommeltu lakanakankaan jämistä (jota onkin aika paljon, mittausoperaatio lie hieman mennyt metsään) ja vihreä versio tyttäreni vanhasta hameesta.

Sitten on vielä tuo korutuotanto. Pidän kovasti koruista, mutta en ole koskaan päässyt korvaamattoman kalliiden korujen makuun. Omistan muutamia kotimaisten valmistajien upeita, hopeisia laatukoruja, joihin liittyy jokin tietty tarina. Ja se riittää. Käsityönä tehdyt korut nousevat arvoasteikossani tätänykyä korkeimmalle sijalle. Monelle estetiikkaa arvostavalle kuluttajalle esim. sana kierrätyskorut tuonee mieleen sanomalehden, johon on tehty reikä keskelle päätä varten, mutta ne voivat kyllä paljon muutakin ja aivan huimaavan kauniita. On varmaan parasta ottaa ihan tosissaan käyttöön nuo teemakuukaudet erilaisten käsityötuotteiden valmistuksessa, jotta voi rauhassa keskittyä aina lajiin kerrallaan.

Yksi tämänhetkinen korurakkauteni kangashelmet, joita voi tehdä vaikka minkälaisia ja monen pituisia.

Muuten, vaikka olen intohimoinen käsityöläinen, valokuvaaja en ole. Minkä kuvistani kyllä huomaa, valitettavasti!

Käsityölajeissa on vielä yksi, jota en kunnolla hallitse, mutta jonka aion äitini muistoa kunnioittaen opetella. Nimittäin kangaspuilla kutominen. Olen kyllä kutonut monta mattoa ja metritolkulla pellavapyyhkeitäkin, mutta loimet luotiin ja kangas laitettiin puille aina äidin johdolla enkä tuolloin alle 20-vuotiaana jaksanut asiaan kunnolla keskittyä, eli en luultavasti osaisi tehdä tuota hommaa alusta alkaen yksin. Mutta vuoden kuluttua osaan!

Sitten ei tarvisekaan enää opetella kuin nettikaupan rakentaminen ja ylläpito. Ja se, miten rajatussa ajassa ehtii tehdä kaiken mitä haluaa..

Kommentit toivottavista tuotannonlajeista otan lukijoilta lämmöllä vastaan :)