Hengissä..

.. ollaan, vaikka mitään ei kuulukaan. Reissu meni hienosti ja monenlaista ideaakin alkoi matkan aikana pukata. Kun tässä samaan aikaan ilmaantuu ihan ruuhkan lailla kaikenlaista muutakin tekemistä yllin kyllin, joutuu tämmöinen "sata rautaa tulessa" -tyyppi suitsia itseään ihan todenteolla, jotta tulee keskittyneeksi oikeasti edes johonkin. Lähiajat tulevat olemaan paitsi toiminnantäyteisiä, myös monipuolisesti innostavia. Ellei terveys ala kronklaamaan, tämä kevät on oikein passeli ajanjakso. Huomisesta alkaen sujahdan muutamaksi viikoksi opettajantaitojanikin verestämään.

Mutta sitten pari sanaa näistä kädentöistä. Ennen reissulle lähtöä esittelin uusia luomutrikooihanuuksia, joista yhdestä versiosta ompelin tänään tämmöisen:

Tämä lähtee ehkäpä työnohjaajakollegalle, joten joudun ompelemaan toisen samanmoisen itselleni. Oli niin mukava yllä ja kangas tuntuu tosi pehmeältä ja samalla napakalta.

Kehittävää muuten yrittää napsia itsestään peilin kautta teinikuvia eteisen kaaoksen keskellä.. Yleensä meillä ei ole koskaan kengät tuolla tavalla sekaisin, mutta tätä kuvaa varten vähän tuunasin.

Tuosta samasta kankaasta tuli pipo rakkaalle pikkumiehelle:

Ja perhoskankaan korkkasin tuon pikkumiehen myöskin melko pienelle ja hyvin rakkaalle isolle siskolle:

Aivan ihana kangas tämäkin :) Keltainen houkuttaa minun silmääni tänä keväänä jotenkin ihan erityisesti.

Mutta nytpä otan tirsat ja tämä tarina jatkuu toivottavasti jo huomenna eli toivon saavani päätökseen pari muuta melkein valmista tekelettä.