Ilman viimetippaa ei mikään valmistuisi

 Nuorimmainen osallistuu penkkareiden viettoon ensi viikolla ja tilasi äidiltä hyvissä ajoin Lain Iwakura -karhupuvun. Piirrosmalli tuli jo joulukuun alussa ja ajattelin tietysti ommella tekeleen tyttärelle siinä pitkän joululoman aikana. Kankaat käytiinkin hankkimassa, mutta jotenkin se itse prosessi siirtyi aina seuraavaan päivään. Jonkinmoinen selitys voisi olla se, että kun tytär asustelee ja opiskelee toisella paikkakunnalla, eikä käy kotosalla hetikään joka viikonloppu, oli kaavojen ja vanhoista lakanoista ommellun harjoitusversion sovitus aika pitkissä kantimissa.

Joka tapauksessa varsinainen projekti toteutui sitten vasta tänä viikonloppuna. Eilinen operaatio kesti reilut neljä tuntia ja sitten puku oli valmis. Kuva ei nyt ehkä ihan anna kuvaa siitä, miltä se kantajansa yllä näyttää, mutta tyytyväinen hän oli ja niin olin sitten minäkin. Ainahan tämmöiset prosessit eivät pääty ihan näin yksimieliseen tyytyväisyyteen.

Mukavia penkkareita kaikille sellaisia juhliville ympäri valtakuntaa!